10. luukku: Suojelius

Tämä artikkeli on osa Taikakoulu Châteaun vuoden 2018 joulukalenteria. Joulukalenteri on tarkoitettu pääasiassa Taikakoulu Châteaun jäsenille, mutta myös muut saavat vapaasti lukea luukkuja, kommentoida niitä ja halutessaan osallistua mukaan. Löydät kaikki joulukalenterin luukut täältä.

Joulukalenterin 10. luukusta paljastuu 10 tupapisteen arvoinen pohdintatehtävä ilahduttamaan aivonystyröitä, joita kannattaakin ulkoilla näin talvisilla keleillä. Pohdittavana onkin mieltä lämmittävän ja hyviin muistoihin tukeutuvan, vaativan loitsun eläinhahmoinen ilmentymä eli suojelius.

Suojeliuksen sanotaan olevan vaativa loitsu, mutta kukapa nyt ei ole unelmoinut siitä minkälainen oma suojelius on, miettinyt jonkin nimenomaisen hetken olevan juuri sellainen mikä suojeliusloitsuun tarvitaan, saati maistellut salaa ääneen sanoja ’Odotum suojelius’. Tässä luukussa kuitenkin jätetään edellä mainitut asiat hahmon tekemisiksi ja paneudutaan pelaajanäkökulmasta siihen, minkälainen suojelius hahmollasi voisi olla / on.

Suojeliuksen muodon on katsottu olevan jollakin tavalla yhteydessä taikojaansa luonteen ja ehkä arvojenkin suhteessa. Pottermore-sivuston mukaan niin sanotusti yleisiä eläinmuotoja olisivat kissat, koirat ja hevoset, mutta kun eläinkirjomme on laaja ja hahmot yksilöitä siinä missä mekin, niin todennäköisyyksiä on haastava lähteä laskemaan. Joten kannattaa siis ottaa luovat mietintämyssyt esiin!

Kerro vastauksena tähän luukkuun pohdintasi tulos – tai vaikka kirjoita pohdintasi suoraan tähän vastauksena, miten vain itsellesi parhaiten sopii. Jos tuntuu siltä, että suojeliuksen muoto on vaikea pala purtavaksi, etkä ole itse vielä varma asiasta, niin ei hätää. Tämän voi ottaa siis hyvin spekulatiivisena luukkuna. Sitä paitsi pelihahmosi suojelius voi käänteentekevissä elämänmuutoksissa myös muuttua. 😀

Saat pohdintaluukusta palkkioksi 10 tupapistettä, kunhan jätät pohdintasi kommenttina tähän viimeistään loppiaisena (6.1.2019).

8 responses to “10. luukku: Suojelius

  1. Zselyke ei tietenkään vielä osaa loitsia suojeliusta, mutta kun hän sen oppii, se tulee olemaan palokärki.

    Palokärki on tikkalintu ja tikat ovat varsin huomiotaherättäviä lintuja rummuttaessaan puita muuten hiljaisissa metsissä. Myös Zselyke herättää ihmisten huomion persoonallisuudellaan ja tempauksillaan. Tikoilla on terävä nokka ja myös Zselyke osaa olla varsin nokkava ja terävä. Tikkoihin liitettäviä ominaisuuksia ovat myös opportunistisuus, neuvokkuus ja päättäväisyys ja kaikkia näitä löytyy myös Zselykestä.

    Palokärkeä kuvataan ”isoksi, pelottomaksi tikaksi”. Sana ”peloton” sopii oikein hyvin kuvaamaan tätä gryffondortyttöä. Lisäksi palokärkeen liittyy paljon kansanperinnettä: sanotaan, että kuolema vierailee talossa, jonka pihaan palokärki asettuu. Zselyke ei kyllä ole mikään kuolemantuoja eikä murhaaja, mutta tytön unelma on työskennellä Taikaministeriön taikaonnettomuuksien ja -katastrofien osastolla, missä tämä tulee epäilemättä joskus näkemään myös kuolemaa.

  2. Luol on loitsinut suojeliuksen muutaman kerran ja hänen suojeliuksensa on sakaali.

    Sakaalit ovat koiraeläimiä. Ne ovat älykkäitä ja oppivat jo nuorena luottamaan itseensä ja käyttämään taitojaan erämaassa selviytyäkseen. Ne ovat myös hyvin reviiritietoisia ja puolustavat reviiriään ja poikasiaan raivokkaasti. Ne liikkuvat öisin ja saalistavat yksin tai pareina. Ne viihtyvät hautapaikkojen läheisyydessä ja niitä on siksi pidetty kuoleman enteenä. Alkuperäisamerikkalaisten legendoissa sakaaleja pidetään keppostelijoina ja muodonmuuttajina. Sakaaleita pidetään myös kylminä, laskelmoivina ja taktisina.

    Luol on monin tavoin niin kuin sakaali. Ulkopuoliset pitävät miestä muodollisen asiallisena, mutta kenties kylmänä. Hän on älykäs, itsenäinen ja taidokas. Niitä harvoja ihmisiä kohtaan, jotka Luol lähelleen päästää, on tämä ehdottoman uskollinen ja valmis puolustamaan viimeiseen hengenvetoon asti. Luol rakastaa kepposia (ja oli eteenkin nuorempana varsinainen keppostelija) ja on taitava itsemuodonmuutoksissa. Luol on myös nähnyt kuolemaa: hänen äitinsä ja pikkusiskonsa kuolivat kun Luol oli vain vähän alle nelivuotias.

  3. Luna Lovegood: ”They’re called Thestrals. They’re quite gentle, really… But people avoid them because they’re a bit…”
    Harry Potter: ”Different. But why can’t the others see them?”
    Luna Lovegood: ”They can only be seen by people who’ve seen death.”
    — Harry ja Luna puhuvat thestraleista

    Rain osaa loitsia täysimittaisen suojeliuksen, ja se ottaa thestralin muodon. Thestralit ovat aavemaisen näköisiä taikaolentoja, joilla on suuret lepakkomaiset siivet sekä piirteitä hevosesta, matelijoista ja linnuista. Ne ovat synkän värisiä, korkeita sekä luisevia, ja monet noidat ja velhot pitävät niitä pelottavina. Aina mustiin pukeutuva pitkä ja hoikka Rain omaa ulkonäössäänkin piirteitä, joita voisi pitää thestralin kaltaisina.

    Thestralit ovat useimmille ihmisille näkymättömiä. Ainoastaan ne, jotka ovat nähneet kuoleman, pystyvät näkemään ne. Niiden uskotaan myös tuottavan huonoa onnea. Nämä piirteet sopivat yksiin Rainin pelottoman luonteen sekä pimeydenvoimien harjoittamisen kanssa. Myöskään Rainin todellinen luonne ei välttämättä ole kenelle tahansa nähtävissä, vaan kenties hänen mielensä ristiriitaiset syvyydet voisivat paljastua kokonaisuudessaan vain sellaiselle henkilölle, joka kykenee niitä ymmärtämään. Ihmisellä joka tuntee elämästä vain sen kepeän ja valoisan puolen tuskin olisi tähän edellytyksiä.

    Thestralit eivät kuitenkaan yleensä hyökkää ihmisten kimppuun, ja varsinkin kesytettynä ne ovat jopa lempeitä. Toisaalta thestrali voi myös puolustaa raivokkaasti niitä, joista se välittää. Samalla tavalla Rainkaan ei lopulta ole ihan niin pelottava ja vaarallinen kuin ulkokuoren ja tiettyjen tapahtumien perusteella voisi kuvitella. Rainilla on myös välittävä ja sankarillinen puoli, ja vaikka hän osaa tapella sekä tuhota, ei hän itseasiassa kykene erityisen julmiin tekoihin. Rain ei tietenkään ole leuhkinut asialla, mutta hän ei taustoistaan huolimatta esimerkiksi ole koskaan käyttänyt kuin yhtä anteeksiantamatonta: komennuskirousta. Hän ei siis ole itse tappanut eikä kiduttanut ketään, vaikka toisin kenties voisi luulla. Rain kuitenkin näkee thestralit, mutta se on jo toinen tarina.

    Lisäksi thestralit ovat lihansyöjiä, kuten Rain, ja ne elävät metsissä ja omaavat hyvän suuntavaiston. Rainkin on pimeässä metsikössä kuin kotonaan eikä helposti eksy. Thestralit ovat myös sosiaalisia laumaeläimiä, mikä sekin sopii yksiin ekstrovertin Rainin kanssa.

  4. Elicia tulee oppimaan suojeliusloitsun luultavasti tänä- tai ensilukuvuonna ja se tulee olemaan pullonokkadelfiini.

    Delfiinit ovat tunnettuja niiden ystävällisestä luonteesta. Ne auttavat haavoittuneita lajitovereitaan, muita eläimiä ja ihmisiä yhtälailla. Delfiinit ovat myös hyvin sensitiivisiä ja vaistoavat vaaran herkästi. Lempeästä luonteestaan huolimatta delfiinit ovat petoeläimiä ja saattavat käyttäytyä aggressiivisesti. Lisäksi delfiinit ovat älykkäitä ja hyvin kommunikatiivisia. Myös iloisuus ja leikkisyys ovat delfiiniin yhdistettäviä piirteitä.

    Delfiini on monin tavoin sopiva suojeliuseläin Elicialle. Myös Elicia on ystävällinen, lempeä ja auttavainen, sekä yleensä iloinen ja positiivinen. Tyttö on myös hyvin intuitiivinen ja herkkä ja aistii helposti, jos jokin on vialla. Uhattuna tai suututettuna muuten kiltistä pouffsoufflesta löytyy kyllä myös sisua puolustautua ja tarvittaessa hyökätä. Elicia ei myöskään ole tyhmä ja tämä oppii helposti asioita, eteenkin kieliä. Ollessaan seurassa jossa Elicia viihtyy ja tuntee itsensä hyväksytyksi osaa tyttö heittäytyä leikkisäksi ja höpsöksi. Vaikka Elicia ei olekaan yhtä nopea ja taitava uimari kuin delfiinit, viihtyy tyttö vedessä ja uiminen on tämän lempiurheilulaji.

  5. Cassiopéan suojelius on isolepakko. Lepakot ovat yöeläimiä ja niiden väri on yleensä tumma, mikä sopii hyvin yksiin tytön luonteen kanssa. Lepakot symboloivat muun muassa unia, uudelleensyntymistä, illuusiota, surun ymmärtämistä, kuuta ja yötä. Lepakot liitetään myös taiteellisuuteen, reflektiivisyyteen ja henkisyyteen. Nämä ovat myös Cassiopéan ominaisuuksia. Lisäksi Cassiopéa sattuu pitämään lepakkoja kauniina, joten isolepakko on tytölle juuri sopiva suojelius.

  6. Ophelian suojelius on vekkuli saukko. Aivan kuten saukko, myös Ophelia pitää hassuttelusta ja on positiivisuuden perikuva. Saukkoja pidetään yleensä leikkisinä, vilkkaina eläiminä. Ne ovat toisinaan ennakoimattomia ja niillä on vilkas mielikuvitus. Lisäksi saukot ovat erittäin ketteriä ja vikkeliä otuksia.

    Nämä piirteet löytyvät kaikki myös Opheliasta. Hän on hassu ja positiivinen, miltei liiankin vilkas sille päälle sattuessaan. Hänellä on todella vilkas mielikuvitus ja yleensä hänellä on taipumus saada muut hyvälle tuulelle. Ketteryyttäkin Ophelialta löytyy, etenkin silloin kun hän pääsee luudan kyytiin.

  7. Adéléosa ei osaa vielä loihtia suojeliusta, mutta tulevaisuudessa kyllä. Hänen suojeliuksensa on harmaapapukaija.

    Papukaijat ovat älykkäitä, luovia, uteliaita ja tarkkaavaisia eläimiä, joilla on hyvä muisti ja kyky oppia uusia asioita nopeasti. Papukaijat ovat myös aktiivisia, sosiaalisia ja lujasti kiintyviä. Tavallisesti papukaijat ovat ystävällisiä ja hyväluontoisia, mutta toisinaan ne saattavat heittäytyä hankalammaksi – ne ovat herkkiä, vaativia ja sisukkaita eläimiä. Myös suorasukaisuus on papukaijoihin yhdistettävä piirre ja papukaijat osaavat matkia ihmispuhetta.

    Monet näistä piirteistä kuvaavat Adéléosaa hyvin. Hänkin on älykäs ja nopea oppimaan, aktiivinen ja sosiaalinen, sekä yleensä miellyttävää seuraa. Adéléosa on kuitenkin herkkä ja saattaa toisinaan olla vähän hankalaluonteinen. Adéléosa on myös rehellinen ja sanoo mielipiteensä suoraan, vaikka osaakin tarvittaessa myös harkita sanojaan ja olla hienovaraisempi. Lisäksi Adéléosa osaa puhua muitakin kieliä kuin äidinkieltään ranskaa ja pakkoenglantia, mm. latinaa, kreikkaa ja muinaisegyptiä.

  8. Kiitos osallistuneille, opin taas kaikenlaista uutta, jee!