17. luukku: Joulu-unelmointia

Tämä artikkeli on osa Taikakoulu Châteaun vuoden 2019 joulukalenteria. Joulukalenteri on tarkoitettu pääasiassa Taikakoulu Châteaun jäsenille, mutta myös muut saavat vapaasti lukea luukkuja, kommentoida niitä ja halutessaan osallistua mukaan. Löydät kaikki joulukalenterin luukut täältä.

Ulkona on pimeää ja linnan käytävillä hiljaista. Eräästä makuusalista kuuluu melkoista kuorsausta, jossakin toisaalla joku imee unissaan peukaloaan ja kolmas kääntää kylkeään. Ulkona huhuilee pöllö. Yö on, ainakin useimmille, unien aikaa. Ehkä hahmosi on yön tunteina päätynyt Joulupukin pajaan tontuksi tai kenties lumiukko jahtaa häntä lohikäärmeellä ratsastaen.

Tämän päivän luukussa pääset kuvailemaan, minkälaista talvista tai peräti jouluista unta hahmosi näkee. Luukusta ansaitset 5 tupapistettä. Viimeinen osallistumispäivä on 31.1.2020.

Tämän luukun on suunnitellut Ophelia Villard.

8 responses to “17. luukku: Joulu-unelmointia

  1. Vaikka joulu kolkuttaakin jo ovella, on Elician vaikea unohtaa keväällä edessä olevat S.U.P.E.R.-kokeet ja hän näkeekin unta niistä. Unessa Elicia on juuri herännyt ja matkalla suurten saliin syömään aamiaista, kun hän yhtäkkiä tajuaakin että on myöhässä pimeyden voimilta suojautumisen S.U.P.E.R.-kokeesta! Seuraavassa hetkessä Elicia on ulkona, keskellä lumimyrskyä. Elicia yrittää loihtia valon sauvan päähän jotta näkisi jotain, mutta pyry on niin sakea, ettei valosta ole apua. Hädissään Elicia tarpoo eteenpäin lumihangessa, yrittäen löytää tiensä takaisin linnaan. Yhtäkkiä hanki Elician alla pettää ja hän putoaa, mikä saa tytön vihdoin heräämään painajaisesta.

  2. Luol näkee unta, että on huispauskentällä lentelemässä Ophelian kanssa. On talvinen iltapäivä ja sataa lunta. Yhtäkkiä kaksikon seuraan tuppautuu London Morel, joka alkaa leuhottaa etsijäntaidoillaan. Luol käskee Londonin painua hiiteen, mutta sen sijaan London ja Ophelia alkavat tekemään lumiukkoa. Luol yrittää saada Ophelian lähtemään kanssaan takaisin sisälle, mutta Ophelia väittää, että lumiukko on saatava valmiiksi tai muuten hänen koko joulunsa olisi pilalla. Tämän jälkeen uni vaihtuu ja Luol näkee unta, että hän on palannut takaisin Uagadouhun ja oli unohtanut tehdä alkemian läksyt. Herätessään Luol ei muista kummastakaan unesta mitään.

  3. Mayan uni on sangen sekava eikä hän muista siitä jälkeenpäin kuin lyhyitä välähdyksiä ja satunnaisia yksityiskohtia. Hän muistaa nousseensa ylöspäin lumista mäkeä, etsineensä jotain. Hän muistaa nähneensä lumessa jotain kimmeltävää, mutta ennen kuin hän ehti tutkimaan sitä sen tarkemmin, uni vaihtui. Hän oli suurten salissa, joka oli koristeltu jouluiseksi. Jostain syystä kynttiöitä ei oltu sytytetty. Lisäksi Maya muisti violettiin lahjapaperiin ja hopeiseen lahjanauhaan käärityn paketin. Uni vaihtui taas, hän oli nousemassa ylös jonkun linnan tornin kierreportaita. Hänen ohitseen käveli ihmisiä, hän ei tunnistanut heitä, mutta hänen mieleensä jäivät jäänsiniset silmät. Viimeinen asia, jonka Maya muistaa, on se, että hän katsoi ulos ikkunasta ja näki ihmisten tekevän lumiveistoksia.

  4. Sophie näkee unta että on aviomiehensä ja tyttärensä kanssa luistelemassa järven jäällä. Sophie luistelee aviomiehensä luo, tarttuu tuon käteen ja painaa päänsä tämän olkapäätä vasten, katsellen kuinka heidän tyttärensä luisteli menemään riemusta nauraen. Yhtäkkiä jää tytön alta petti ja tämä putosi veteen. Hätääntyneenä Sophie luisteli aukon luo ja ja yritti tarttua tyttäreensä. Hän saikin otteen ja veti tämän ylös. Se, mikä vedestä nousi ylös, ei kuitenkaan ollut Sophien tytär, vaan riutunut nukke. Sophie heitti nuken pois nyt jo paniikissa itkien. Silloin hän tuntee kosketuksen olkapäällään. Kääntyessään katsomaan hän huomaa tyttärensä, joka oli kuiva ja täysin kunnossa. Katsoessaan takaisin eteensä on reikä, johon Sophie oli nähnyt tyttärensä pudonneen, kadonnut. Myöskään nukkea ei näkynyt enää. Kaikki oli hyvin.

  5. Rain istuu jästitiedon tunnilla ja yrittää lähettää snapchatviestiä Noahille, mutta ei millään ymmärrä miten se toimii. Opettaja pysähtyy pulpetin viereen ja kysyy, onko Rain käyttänyt puhelinta aikaisemmin. Rain vastaa, että kyllä hän on sitä jo paljonkin käyttänyt, mutta näitä maksuttomia pelejä on aivan liikaa, että kukaan voisi oppia niitä kaikkia. Mutta professori väittää Rainin valehtelevan, ottaa tyttöä ranteesta kiinni ja taluttaa ulos luokasta jonnekin.

    Rain huomaa, että hänet on viety sairaalasiipeen. Jästitiedon opettaja on kuitenkin muuttunut rehtori Molinaksi, joka sanoo sairaanhoitaja Rousseaulle, että Rain on sairas, sillä hän ei pysty lopettamaan valehtelemista. Rousseau kertoo, että se saadaan kyllä hoidettua totuusseerumilla. Rain säikähtää ja yrittää juosta pakoon, mutta Molina taikoo hänet köysillä sänkyyn kiinni, jotta Rousseau saa juotettua totuusseerumin väkisin Rainin kurkusta alas. Tämän jälkeen Rain alkaa selittää vuolaasti kaikenlaista, mitä ei haluaisi kertoa, eikä pysty estämään itseään. Se alkaa siitä, kuinka hän lensi huispausharjoituksissa suoraan maalisalkoon ja pudotti luudan jääden itse roikkumaan typerän näköisenä renkaaseen, ja siirtyy nolojen kuukautiskokemusten kautta siihen, kuka hän oikeasti on ja mitä on tehnyt koululla pari vuotta sitten.

    Rain aiotaan lähettää Azkabaniin, mutta sitten hänen äitinsä ilmiintyy paikalle, ja vakuuttaa ettei se ole tarpeen, sillä hän voi kyllä pitää Rainia kotonaan vankina tämän loppuelämän ajan. Yhtäkkiä Rain on omassa vanhassa huoneessaan lapsuuden kodissaan, eikä pääse sieltä pois. Ovi on lukossa ja ikkunoihin on laitettu kalterit. Rain hakkaa paniikissa ovea ja huutaa vanhempiaan päästämään hänet ulos. Vastausta ei kuulu, mutta joku työntää oven alta kirjeen.

    Kirje on Noahilta. Tämä kertoo kuulleensa kaiken, mitä Rain sanoi totuusseerumin alaisena, sillä oli silloin paikalla Rainin antama näkymättömyysviitta päällään. Noah kirjoittaa, että Rain on sekä kaikista hirvein että noloin ihminen, josta hän on koskaan kuullut, mutta lisää kuitenkin, että voisi ehkä silti vielä jatkaa seurustelua Rainin kanssa, jos he 1. menisivät naimisiin ja 2. Rain söisi koko hääkakun yksin vieraiden katsellessa.

    Sitten Rain on yhtäkkiä taas Reichard ja sulhanen pukeutuneena liian pieneen ja kamalaan valkoiseen juhlakaapuun. Ja se hääkakku on vaaleanpunainen ja valtava, yltää aivan kattoon asti. Noahia ei näy missään, sillä tämä ei kuulemma kävele alttarille ennen kuin kakku on viimeistä murua myöten syöty. Rain tietää, ettei mitenkään voi syödä sitä kaikkea, mutta pakko kai silti yrittää, jos se on ainoa keino olla menettämättä Noahia. Rain syö, ja sokeri maistuu kamalalta, ja häntä alkaa oksettaa, oksettaa ihan oikeasti.

    Herättyään Rain juoksee vessaan halaamaan pönttöä. Älytön painajainen vielä tuoreena muistissaan hän miettii, oliko sittenkin ottanut eilen jotain muutakin kuin liikaa viskiä. Sellaisen alun saa vuoden ensimmäinen aamu ja toivonmukaan tipaton tammikuu,

  6. Noah istui Gryffondorin oleskeluhuoneessa. Hän oli uppoutuneena suureen nojatuoliin lukiessaan pääsykoekirjaansa taikaministeriöön valmistavaan opiskeluohjelmaan. Takkatulen ääressä on lämmin, ja hetkestä tekee vieläkin paremman Rain, joka hieroo hänen pohkeitaan viereisessä tuolissa. Kaikki on hyvin ja onnellisesti. Noah oli niin absoluuttisen tyytyväinen, että hän päätti leipoa Rainille keksejä yllätykseksi. Rain ei toisaalta pitänyt mistään makeasta, mutta Noah halusi keksejä. Ja jos hän leipoi niitä Rainille, hänellä oli hyvä syy syödä keksejä.

    Yhtäkkiä oli päivä. Ilmassa tuoksui kärähtäneet keksit, ja Ruth Rousseau läksytti Noahia vastuuttamasta käytöksestään, Noah oli nimittäin unohtanut oleskeluhuoneen uunin päälle leipoessaan keksejä. Madame kertoi hänelle ettei hän ikinä pääsisi töihin muualle kuin autokorjaamon kassalle. Noahin keksit olivat muutenkin kuivia ja haitallisia oppilaiden terveydelle. Noahin pitäisi valvojaoppilaana tietää paremmin. Madame uhkasi laittaa Noahin siivoamaan pöllölää hammasharjallaan loppuvuodeksi, kun Noah kääntyi kannoillaan ja juoksi ulos tuvan ovesta kohti pihaa.

    Noah porhalsi pitkin linnan käytäviä, saapuen yllättäen linnan portaille. Ovet olivat revenneet pois saranoiltaan, ja ne olivat kaadettuina lattialla. Noahin hiukset olivat sekaisin, hänen kaapunsa oli repalainen ja nostaessaan kätensä kasvoilleen, ne tulivat takaisin märkinä ja tahmaisina. Verta. Kaikkialla hänen ympärillään ihmiset taistelivat. Noahilla oli kylmä, revenneiden vaatteiden alta paljastunut iho nousi kananlihalle tuulen voimasta. Maassa makasi ihmisiä, haavoittuneena tai kuolleina. Vaikka maailma paloi Noahin ympärillä, kaikkialla oli hiljaista. Ainoa ääni oli tuulen humina, joka vihloikin kahta kauheammin. Noah kääntyi kuullessaan soivan miesäänen kutsuvan häntä nimeltä. Reichard Leusavage asteli ulos linnasta sauva kohti Noahia. Hän havitteli omaa sauvaansa, mutta hänen kätensä etsivät tyhjää. Leusavage kaivoi omasta taskustaan Noahin sauvan, joka oli taitettu pehmeästi keskeltä kahtia. Hän näki kaukana Rainin, joka juoksi kohti heitä, hänen sauvansa osoittaen Leusavagea. Noah näki vihreän valon, kuuli Rainin äänen korvissaan ja kaikki meni pimeäksi.

    Noah heräsi kylmässä hiessä. Hän oli potkinut peittonsa lattialle, tyynyn ollessa teillä tietämättömillä. Aluulakana oli rytyssä ja osin irronnut patjasta. Vatsaa kuristi ja ahdisti. Noah ei ollut nähnyt painajaisia pitkään aikaan. Ei sen syysloman jälkeen. Ei Rainin jälkeen. Olikohan jotain sattunut? Noah nousi istumaan sängylleen ja otti varovaisen kulauksen yöpöydällä olevasta vesilasista. Hänen olisi nähtävä Rain aamupalalla. Nukuttua hän ei enää saisi. Niinpä Noah vaihtoi vaatteensa ja lähti lenkille Châteaun lumiseen ulkoilmaan. Kai ongelmilta juokseminen oli ratkaisu. Ei pitkäaikainen, mutta ratkaisu kuitenkin.

    • ((Jaahas, tämän takia ropeviestejä ei kirjoiteta univajeessa. Kyseessähän on tietenkin Reichard Lesauvage eikä Leusavage…))

  7. Christopher Jeremiah oli Tuonelassa, kuolleiden valtakunnassa, mutta jokin tuntui jotenkin… väärältä. Mutta vaikka hän kuinka yritti, ei hän kyennyt saamaan päähänsä mikä oli vialla. Eipä sillä varmaankaan väliä ollut. Hän katseli ympärilleen, miettien missä päin mahtoi olla ja huomasi pian, että istui sukunsa kuolleiden puun juuressa. Christopher Jeremiah nousi seisomaan ja katseli ylös katseen ulottumattomiin kohoavaa puuta. Hän tiesi, että aivan sen latvassa oli aivan ensimmäisen, sopimuksen tehneen, isoäidin nimi sekä kuolinpäivä. Ja jokainen suvun kyvynperijä tuon jälkeen. Hitaasti hänen katseensa siirtyi alaspäin, kunnes saavutti nimet, joita kykeni lukemaan. Vuonna 1684 tosikuolemansa kohdanneesta Katherine Joanista alaspäin aivan maantuntumassa olevaan viimeisimpänä kuolleeseen. Pitkään hän tuijotti viimeistä nimeä yrittäen muodostaa mielessään ajatusta sen pohjalta.

    Christopher Jeremiah – 23.12.2106

    Hän tunsi totuuden sisällään, se oli hänen nimensä. Se oli hänen tosikuolemansa. Hän oli kuollut. Hän oli eläessään miettinyt miltä se tuntuisi, mutta nyt… ei se tuntunut miltään. Oliko häneltä mennyt kuoleman vaiheista kaikki ohitse ja hän siirtynyt suoraan siihen turtumiseen, jonka jokainen jossain vaiheessa osakseen sai? Hän kävi kyykkyyn ja painoi etu- ja keskisormensa nimensä päälle. Mitenhän hän oli kuollut? Maahan leijaili suuria valkeita hiutaleita. Hän yritti napata yhden kämmenelleen ja onnistuikin. Mutta se ei sulanut. Miksi hän oli olettanut sen sulavan? Pikkuhiljaa hiutaleet putoilivat hänen ylleen, kunnes hän oli aivan niiden peitossa.

    ***

    Christopher Jeremiah heräsi sydän hulluna hakaten. Hänellä meni hyvin pitkään selvittää itselleen missä oli (koulussa, omassa tuvassaan, omassa sängyssään), milloin oli (joulukuu 2019, ei joulukuu 2106) ja että oli hengissä (todennäköisesti). Saatuaan ajatuksensa kasaan kaivoi hän tavaroidensa joukosta kirjoitusvälineet ja alkoi saman tien muotoilemaan kirjettä isoäideille. Ehkä nämä osaisivat selittää hänen unensa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s