Keskiaikainen inkvisitio

Roomalaiskatolilaisen kirkon vallan vakiinnuttua keskiajalla alettiin keskittyä oikeaoppisuuteen. Ensimmäinen versio inkvisitiosta perustettiin vuonna 1184 ja sitä johtivat paikalliset piispat, mutta koska se ei toiminut perusti Paavi Gregorius IX 1200-luvulla uudistetun version inkvisitiosta.

Paavin johtaman ja valtuuttaman inkvisition tarkoituksena oli kitkeä ihmisten joukosta kaikki noituus, taikuus, kerettiläisyys ja muut harhaopit. Aluksi inkvisition toiminta keskittyi Ranskaan ja Espanjaan, mutta levisi 1200-luvun aikana pohjoisemmaksi. Inkvisition toiminta levisi myös Pohjoismaihin, mutta sen merkitys pohjoismaalaisille oli lähes mitätön.

Inkvisiittorit olivat kaikki sivistyneitä ja hyvin koulutettuja miehiä. Heidän toimintansa oli tarkkojen säädösten alaista ja pääasiana oli totuuden löytäminen. Heillä oli oikeus kiduttaa esiin totuus epäillyistä ja rikkeensä tunnustaneille inkvisiittorit jakoivat rangaistuksia katumisharjoituksista aina kuolemantuomioihin. Kuolemantuomioiden toteuttamisesta vastasi kuitenkin paikallinen oikeusjärjestelmä, sillä inkvisiittoreilla ei itsellään ollut oikeutta tappaa.

1500-luvulla Paavi Paavali III perusti vakituisen inkvisition Roomaan. Tämän elimen tarkoituksena oli puolustaa uskon eheyttä tutkimalla ja kieltämällä vääräoppiset kirjalliset teokset. Ennen kuin katolinen kirkko menetti todellisen valta-asemansa, inkvisiittorit kielsivät mm. Kopernikuksen ja Galileo Galilein harhaoppiset teoriat, joiden mukaan maapallo kiertää aurinkoa.

Kirjoittanut Kata Lùtin vuonna 2006 tai 2007. Julkaistu edesmenneissä Punaisessa Inkvisitiossa ja Ikipuun kirjastossa. Julkaistu myös Kotinoidan kolossa.