Loitsujen käsikirja 1

Kirja on alkujaan julkaistu Tylypahkan taikakoulun kirjastossa (2012) ja johdantokappale  on ehkä joskus julkaistu Tylypahka500 (vuosina 2000-2004), mutta siitä ei ole takeita. Kirja on koottu pääasiassa omista käsityksistä loitsujen vaikeudesta ja tekemisestä. Varsinaiset loitsut esiintyvät Potter-kirjoissa. Tämän opuksen lähdemateriaalina voidaan mainita Animaagi, Viistokuja.net ja HP Lexicon. Kirjan teksti ja kuvat © Kata (Mariamne Vincent = Katan keksimä kirjailijahahmo).

Sisällys

Johdanto: Mikä on loitsu?

Monella vasta-alkajalla on ennalta määrätty kuva loitsuista. Loitsu on jokin sana tai runo, joka saa aikaan jonkin tietyn tapahtuman tai muutoksen. Tämä ei kuitenkaan ole ihan tarkka määritelmä tai oikea määritelmä. Ennen todellista loitsuihin perehtymistä ei tietenkään voi odottaa kenenkään tietävän loitsuista mitään. Vahvan perustan luominen on kuitenkin tärkeää ja siihen tämä opus on tarkoitettu.

Loitsulla tarkoitetaan sanaa, runoa, ajatusta tai näiden yhdistelmää, joka muuttaa jonkin esineen tai henkilön ulkonäköä tai olotilaa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että loitsu voi koostua yhdestä tai useammasta sanasta ja sanat voivat olla joko lausuttuja tai ajateltuja. Yksinkertaisimmillaan loitsu siis koostuu yhdestä aika tavallisesta sanasta, kuten entistus, joka on yleisesti tavaroiden korjaamiseen käytetty loitsu.

Loitsuja käytetään moneen tarkoitukseen aina itsepuolustuksesta ruuanlaittoon. On pimeyden voimiin lukeutuvia manauksia ja kirouksia ja arkipäivään soveltuvia hyödyllisiä loitsuja. Loitsut ovatkin keskeisiä useimmissa taikuuden haaroissa ja niiden perusteiden opetteleminen on välttämätöntä riippumatta tulevasta ammatista.

Taikasauvalla on loitsujen perusteita opeteltaessa vähintäänkin yhtä tärkeä rooli kuin itse loitsulla. Loitsujen oikea lausuminen ja taikasauvan oikeanlainen liikerata ovat avaimet onnistuneeseen loitsuun. Kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä väärin lausutut tai ohi heitetyt loitsut voivat aiheuttaa suuriakin vahinkoja, jopa kuoleman. Taikasauvalla ei siis tule leikkiä vaan sauvaa käsiteltäessä ja loitsuja lausuttaessa tulee olla huolellinen.

Taikasauvan käytön perusteet

Taikasauvan rakenne

Pääasiassa taikasauva koostuu maagisesta ytimestä sekä ydintä suojaavasta puuaineksesta. Ydin ja puuaines voivat vaihdella paljonkin sauvasta riippuen ja vaikuttaa siksi suuresti taikasauvan ominaisuuksiin. Jokainen taikasauva on yksilöllinen yhdistelmä puuaineksen ja ytimen ominaisuuksia.

Ydin koostuu jostakin maagisesta voimakkaasta aineksesta. Näitä aineksia ovat esimerkiksi yksisarvisen häntäjouhi, lohikäärmeen sydänjuuri ja feenikslinnun sulka. Ydin on yleensä peräisin jostakin taikaolennosta, mutta myös esim. veelan hiuksen tiedetään toimivan hyvin taikasauvan ytimenä.

Puuaineksena voidaan käyttää lähes mitä tahansa puulajia. Puukerroksen tehtävänä on suojata ydintä, mutta se yhdistää myös sauvaa pitävän käden ytimen voimaan. Siksi puuaineksen valinta on yksilöllinen, eikä sauvan ulkonäön perusteella voi valita puuainesta. Esimerkkinä puuaineksen tuomista ominaisuuksista on pajun joustavuus, mahongin pehmeys ja tammen lujuus.

Heilautusliikkeet

Taikoessa sanojen lausumisen lisäksi on tärkeää osata oikeanlainen taikasauvan heilautusliike. Monilla loitsuilla on samanlainen tai melkein samanlainen heilautusliike ja heilautusliikkeen perusteella loitsuja voidaan jakaa ryhmiin.

Tavallisin heilautusliike on J-kirjaimen muotoinen heilautusliike, jossa taikasauva heilahtaa rauhallisesti ylhäältä alas ja päättyy napakkaan näpäytykseen. Tätä heilautusliikettä kutsutaan perusheilautukseksi tai J-heilautukseksi ja se on perustana suurelle osalle arkipäivän loitsuista.

j-heilautus

Toinen aika usein ilmenevä heilautusliike on loitsun pyörreheilautus, jossa taikasauva oikeastaan liikkuu aika vähän. Liike alkaa osoittamalla loitsun kohdetta ja taikasava tekee pienen ympyrän loitsun kohteen ympäri. Ympyrä lähettää loitsun pyörteenä. Liike on tyypillinen voimakkaille loitsuille.

Kolmanneksi tavallisin heilautusliike on niinkutsuttu kirvesliike, jossa taikasauva heilahtaa ylhäältä alas voimakkaasti. Tällä heilautusliikkeellä on yleensä vaikea osua kohteeseensa ja sen tekeminen vaatiikin siksi harjoittelua.

Loitsuja aloittelijoille

Kirjasarja käyttää loitsujen luokituksessa vaikeusasteita I-VIII (eli 1-8 roomalaisin numeroin). Tämä kirja esittelee loitsuja vaikeusasteilla I-II. Noitien ja velhojen opetuksen perussuunnitelmassa oletetaan jokaisen oppivan ainakin V (5) vaikeusasteen loitsuja.

Oppimisen maksimoimiseksi suositteleme siirtymistä seuraavalle vaikeusasteelle vasta, kun samalta vaikeusasteelta osaa vähintään kolme loitsua.

Näkyvillium

Vaikeusaste: I

Loitsun tarkoitus: Loitsu paljastaa näkymättömän musteen pergamentilta tai joltain muulta pinnalta.

Lausuminen: ”näky-viLLium”. Sanan paino osuu ensimmäiseen ja kolmanteen tavuun. L-äänen tulee olla tarpeeksi pitkä.

Heilautusliike: J-heilautus, eli sauva kärki kulkee rauhallisessa kaaressa kasvojen kohdalta alas ja liike päättyy napakkaan näpäytykseen aivan pergamentinpalan yläpuolella. Sauvan kärjen tulee osoittaa viistosti kohti pergamenttia liikkeen päätyttyä.

Alohomora

Vaikeusaste: I

Loitsun tarkoitus: Loitsu avaa lukkoja. Lukot voivat olla lukittavissa avaimella tai taian avulla, ilman erillistä avainta.

Lausuminen: ”alo-Ho-moora”. Sanan pääpaino on toisella tavulla. Lisäksi viimeinen O-ääni on pitkä.

Heilautusliike: J-heilautus, eli sauva kärki kulkee rauhallisessa kaaressa kasvojen kohdalta alas ja liike päättyy napakkaan näpäytykseen lukon kohdalla. Sauvan kärjen tulee osoittaa kohti lukkoa liikkeen päätyttyä.

Isonnous

Vaikeusaste: I

Loitsun tarkoitus: Loitsu suurentaa esineitä.

Lausuminen: ”IsoNNous”. Pääpaino on ensimmäisellä tavulla. Lisäksi N-ääni on pitkä, minkä jo loitsun kirjoitusulkoasusta saattaa arvata.

Heilautusliike: J-heilautus, eli sauva kärki kulkee rauhallisessa kaaressa kasvojen kohdalta alas ja liike päättyy napakkaan näpäytykseen suurennettavan esineen kohdalla. Sauvan kärjen tulee osoittaa kohti esinettä liikkeen päätyttyä, mutta sauva ei saa koskettaa kyseistä esinettä.

Siipirdium lentiusa

Vaikeusaste: II

Loitsun tarkoitus: Levitaatioloitsu. Alussa hyvä pienten esineiden lennättämiseen, taitavampi loihtija voi laajentaa loitsun käyttöä myös ihmisiin ja ihmistä suurempiin esineisiin.

Lausuminen: ”Sii-pirdium Lenti-uusa”. Kaksisanaisessa loitsussa sanojen painotuss osuu ensimmäiselle tavulle kummassakin sanassa. Lisäksi lentiusa-sanan U-ääni on pitkä. Sanojen väliin jää tilaa sisäänhengitystä varten, mutta taukoa ei tule pidentää sen enempää.

Heilautusliike: J-heilautus, eli sauva kärki kulkee rauhallisessa kaaressa kasvojen kohdalta alas ja liike päättyy napakkaan näpäytykseen leijuvaksi haluttavan esineen kohdalla. Sauvan kärjen tulee osoittaa kohti esinettä liikkeen päätyttyä, mutta sauva ei saa koskettaa kyseistä esinettä.

Muutama sana haastavammista loitsuista

Loitsuja kannattaa harjoitella koko ikänsä ja aina pyrkiä astetta vaikeampien loitsujen toteutukseen. Jokaisen aikuisen tulisi pyrkiä ylläpitämään loihtimistasoaan vähintään tasolla V.

Jotkin haastavammat loitsut liittyvät paikasta toiseen siirtymiseen. Tässä alla esitellään hieman tarkemmin ilmiintymistä ja porttiavaimiin liittyviä loitsuja.

Ilmiintyminen

Vaikeusaste: VI-VIII (6-8)

Ilmiintyessä henkilö katoaa yhdestä paikasta ja ilmestyy toiseen paikkaan lähes välittömästi. Ilmiintymistä pystyy toteuttamaan myös Kimppailmiintymisenä, jolloin kaveri seuraa mukana kosketuksissa itse ilmiintyjään. Taika on vaikea, sillä se vaatii sanattoman loitsun. Loitsun vaikeusaste kasvaa paikkojen etäisyyden kasvaessa ja kimppailmiintyessä myös henkilöiden määrän kasvaessa.

Ilmiintymistä säädellään kokein ja luvin, eikä ilmiintymistä yleensä edes opi ilman perusteellista harjoittelua ammattilaisen ohjauksessa. Osa paikoista, kuten Tylypahka, on suojattu ilmiintymiseltä, jolloin niihin ei voi ilmiintyä ollenkaan.

Porttiavain

Vaikeusaste: V

Taikasana: Portus, lausutaan pääpaino ensimmäisellä tavulla.

Porttiavain on esine, jota koskettamalla siirtyy toiseen paikkaan. Porttiavaimia voi käyttää, mikäli ei osaa tai halua ilmiintyä. Avaimeksi valitaan yleensä mahdollisimman huomiota herättämätön esine, kuten roska, minkä jästit yleensä jättävät rauhaan maastossa.

Porttiavaimia voi tehdä kahdenlaisia: sellaisia jotka siirtyvät kosketettaessa toiseen paikkaan ja sellaisia jotka siirtyvät tiettyyn kellonaikaan toiseen paikkaan. Molemmat luodaan Portus-loitsulla.

Kirjoittanut Mariamne Vincent (Kata) vuonna 2012.

Kirja on alkujaan julkaistu Tylypahkan taikakoulun kirjastossa (2012) ja johdantokappale  on ehkä joskus julkaistu Tylypahka500 (vuosina 2000-2004), mutta siitä ei ole takeita. Kirja on koottu pääasiassa omista käsityksistä loitsujen vaikeudesta ja tekemisestä. Varsinaiset loitsut esiintyvät Potter-kirjoissa. Tämän opuksen lähdemateriaalina voidaan mainita Animaagi, Viistokuja.net ja HP Lexicon. Kirjan teksti ja kuvat © Kata (Mariamne Vincent = Katan keksimä kirjailijahahmo).

One thought on “Loitsujen käsikirja 1

Kommentointi on suljettu.